Sigmalla kuvaillessa

Alkaisi aurinko jo paistaa vähä enemmän niin heräisi tästä talviunesta ja pääsisi aktiivisemmin harrastamaan kaikenlaista mukavaa. Varsinkin tätä kuvaamista mihin tarvitaan valoa, jotta saataisiin niitä hienoja kuvia.

Vielä on valo sen verran vähissä, että pitkien suljinaikojen takia kärsivällisyys alkaa loppumaan kun joutunut loppusyksystä pidentämään suljinaikaa sen verran, että kevättä tässä kovasti odotellaan.

Noh valosta puheenollen on myös käytössä apuvälineitä, jolla sitä valoa saadaan kuviin. Salamat! Niillä saa synkkiin iltoihin ja päiviin mukavasti valoisuutta lisää ja jotkut hullut niitä voi käyttää vaikka heräämisvalona(se uusi villitys?).

Päätin sitten ihan laadunkin kannalta, että tiputetaan ISO-arvot alas kohinan ehkäisemiseksi ja lisätään keinovaloa salaman muodossa vähän enemmän. Tällä tapaa toi Sigmakin heräsi eloon ja kyllähän sitä tyytyväinen uuteen lasiseen esineeseen saa olla. Värit, kontrastit, terävyys ja bokeh. Kaikki nämä yllättivät kunnolla! Niin sanotuksi normaali objektiiviksi tällä saa uskomattoman hyviä kuvia teknisesti ja aikaisemmat käyttämäni olivat hyviä siihen asti kun tämän uutukaisen sain. 

Eli kyseessä on aikaisemminkin mainitsema Sigma 24-70mm 2.8 EX DG, joka on tarkoitettu isompikennoiselle (lue: ammattilais) kameralle. Painoa on siis enemmän mitä croppirunkoisissa objektiiveissa ja varsinkin tässä malli sitä painoa riittää ja ehkä voitas puhua, että kamerassa paino jakaantuu hieman eteen.

Tässä kuitenkin objektiivilla otettuja kuvia. Tietysti hieman terävöitettyjä ja käsiteltyjä, mutta hillitysti vrt. aikaisemman postauksen kuviin.

Essi leikkas kynsiä, minä testailin vieressä kameraa. Menee se ilta näinkin. Tilannekuva(ko?)

Sigman, jonka ostin uutena oli osaltaan pieni pettymys. Ei tietenkään laadullisesti vaan enemmänkin mekaanisesti. Uuden karheassa linssissä zoomailu on kankea ja siitä kuuluukin zoomatessa kummallista narinaa. Oletan, että sielä on jotkin kumit tai muu vastaava mekaaninen osa hieman tiukemmalla ja tästä ollen zoomailu on vähän jäykkää ja kuuluu tätä narinaa n. 40-60mm paikkeilla.

Uuden linssin, eikä tietenkään vanhankaan kuuluisi näin tehdä, mutta palauta en linssiä toistaiseksi kun oli ostaminen / liikkeen kanssa sen verran ongelmia ja joutuikin joulun taistelemaan sähköpostin välityksellä. Toivottavasti tämä ongelmaa poistuu ajan kanssa kunhan tulee enemmänkin pyöriteltyä zoomirengasta, ehkäpä löystyy - toivossa on hyvä elää...

Miuku ruokahommissa

Kukaan lukija ei vielä ole kysynyt, että miten jaksan kuvailla samoja kissoja edelleen. Noh mikäpäs siinä kun niistä löytyy aina uusia piirteitä ja parempia kuvia sitä myötä. Erilaista tekniikkaa käytin taas näihin, enkä ainakaan muistaakseni ole salamaa käyttänyt tähän tyyliin aikaisemmin näiden karvaisten kavereiden kanssa.

Miuku ei siis pidä oikeen salamavalosta, joten laukaisin salaman kauempana salamavalo kohti kattoa, jolloin välähdys ei niin paljon häiritse. Tehoa vaati paljon, koska suhkot laajalla alueella otin kuvia. Oikean verran valoa siitä huolimatta löytyi. Tietenkin kuvia joutuu ottamaan rajoitetusti vanhan rouvan kanssa :-)

Miukun harrastuksiin kuuluu syöminen ja herkuttelu.

Tässä tuodaankin koko olemus esiin. Onnistuin kerrankin tilannekuvassa ja sain sellaisen kuvan jonka juuri halusinkin. Tarkoitus oli rajata kuva pystyasentoon, mutta se nyt tässä häseltäessä unohtui, joten laajana vaakakuvana tällä kertaa. (myös (c) graafinen nimmari on hävinny näistä. Noh menkööt näin tällä kertaa)

Ja sitten vielä tämmönen pönötysilme. Tässä kuvattu laajemmalla polttovälillä ja suurella aukolla, joten silläkin saa mukavasti pienen syväterävyysalueen.

Koirien ystäville tiedoksi, että niitä taitaa olla luvassa seuraavaksi. Kävin kuvaamassa salamavalojen kera koiria, joiden rotua en muista tai en tiedä. Ainakin niillä oli suurimman osan ajasta tukka silmillä. Pysykää kuulolla!